keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mistä tässä blogissa on kysymys?

Olen aiempien Betty-kirjojen alussa kertonut, miten Betty ja hänen maailmansa syntyivät klassisten tyttökirjojen innoittamina. Nämä blogikirjat saivat kesällä 2008 yllättävän laajan ja innostuneen ystäväpiirin.

Tarinan päättyessä tyttökirja-oikeaoppisesti kihlaukseen monet pyysivät minulta jatkoa. Se ilmestyikin talven 2009 aikana, ja sen piti olla ehdottomasti viimeinen osa Bettyn seikkailuista.

Vaan toisi kävi - jälleen. Bettyn maailma oli minulle teini-iässä paikka, johon paeta, kun "kukaan ei ymmärrä minua". Lähes nelikymmenvuotiaana tajusin, että sille paikalle on edelleen tarvetta.

Elämän ollessa välillä rankkaa huomasin sen auttavan, kun livahdin vaikka vain hetkeksi Koivurannan keittiön istumaan puulaatikon päälle seuraamaan talon tapahtumia. Betty oli yhä edelleen se ystävä, jonka kanssa saattoi unohtaa oman elämänsä murheet.

Ja niin minä ryhdyin kirjoittamaan. Sarjan neljäs osa valmistui viime talvena päättyen talveen 1914. Enkä enää sen jälkeen edes kursaillakseni väittänyt, että se olisi ehdottomasti viimeinen, sillä - totta kai minun pitäisi kertoa, mitä Bettylle ja hänen rakkailleen tapahtuisi ensimmäisen maailmansodan aikana.

Tällä hetkellä, elokuussa 2014 eli sata vuotta sen jälkeen, kun Suuri sota alkoi, tarina on vielä täysin kesken. Se alkaa kuitenkin aikanaan ilmestyä näillä sivuilla. Tarinan syntyprosessia voit seurata Bettyn omalla Facebook-sivulla, jota pääset lukemaan tästä linkistä, vaikkei sinulla olisikaan omia Facebook-tunnuksia.

Olen korostanut kaikkien Bettyjen kohdalla sitä, ettei kyseessä ole historiallinen romaani. Ei nytkään. Mutta kun kyse on niin monia miljoonia ihmisiä vavisuttaneista kauheista tapahtumista, olen kunnioituksesta heitä kohtaan pyrkinyt edes jonkinlaiseen todenmukaisuuteen ja taustatyöhön.  Silti tarinan miljöö on edelleen kokonaan ja täysin mielikuvitukseni tuotetta.

Edelleen toivon, että Bettyn viaton maailma voisi ilahduttaa jotakuta arjen keskellä ponnistelevaa, kaikesta naiiviudestaan huolimatta.

1 kommentti: